B Baletti

B-kirjaimen sanan valinta ei aiheuttanut yhtä paljon pohdintaa kuin A:n. Harrastin lapsena useamman vuoden klassista balettia ja vaikka tähän liittyi paljon haasteita on sillä ollut iso merkitys minulle läpi elämäni.

Opettajani oli hyvin perinteinen klassisen baletin grand old lady ja hänellä oli hyvin mustavalkoiset opetusmetodit. Ankaran ja tiukan tanssitreenin ymmärrän ja allekirjoitan, mutta muuten on monta asiaa, mitkä ovat jääneet negatiivisina muistoina mieleeni.

Muistan kuinka hän varoitteli lomille jäädessämme meitä herkuttelemasta. Loman jälkeen hän tarkasteli profiilejamme ja kommentoi jos maha oli päässyt hänen mielestään pyöristymään. Minulle hän myös ilmoitti jo alkumetreillä, ettei minusta tulisi koskaan ballerinaa. Ruumiinrakenteeni vastasi kuulemma mieluummin mannekiinin kuin tanssijan rakennetta.

Minulle kävi kuitenkin ihan hyvin, enkä saanut suurempia haavereita opettajan kommenteista. Muistan kyllä nuorena peilailleeni huolestuneena vatsan seudun pömpötystä ja vartaloni mallia, mutta en onneksi jäänyt jumiin näihin asioihin. Löysin aikuisiässä pilateksen ja  muistan kuinka parin ensimmäisen kerran jälkeen jotain loksahti korvieni välissä paikoilleen.

Opin pilateksen avulla paljon siitä, miksi jokin liikerata on hankalaa ja minkä harjoitusten avulla näitä asioita voidaan helpottaa. Harmittelin kovasti sitä, ettei tätä ymmärrystä ollut lapsuuden balettiharjoituksissa mukana. Olen ihan varma siitä, että olisi nauttinut harrastuksesta ja oppinut tanssia eri tavalla pilateksen oppien myötä.

Tanssistudio sijaitsi kauniissa vanhassa rakennuksessa, mikä antoi mielikuvitukselle paljon eväitä. Mitä rakennuksessa on tapahtunut aiemmin, ketä siellä on asunut ja millaisia tapahtumia siellä on järjestetty. Isossa tanssisalissa oli joskus myös pianisti säestämässä tanssiharjoituksia. En varmaankaan osannut tuolloin arvostaa tätä, mutta nyt jälkikäteen ajateltuna se tuntuu hurjan romanttiselta. Saisinpa nyt nähdä pienen vilahduksen näistä lapsuuteni tanssitunneista.

Kuvassa oleva, monia muuttoja mukanani kulkenut ja paljon elämää nähnyt, Edgar Degasin Dancers in blue -kuva on makuuhuoneemme seinällä ja katselen sitä aamuisin pukeutuessani. Aikuisbaletti kutkuttelee aika-ajoin mielessäni ja uskoisin nauttivani baletista nyt uudella tavalla. Jää nähtäväksi riittääkö kutkuttelu siirtymään toiminnan asteelle ja löydänkö itseni tanssisaleilta vielä joku päivä.

Millaisia muistoja sinulla on lapsuusajan harrastuksista? Onko sinulla ollut joku harrastus, jota haluaisit vielä aloittaa aikuisiällä uudelleen?